Miten inkrementtianturi mittaa pyörimisnopeutta?

10/08/2026

Inkrementtianturi mittaa pyörimisnopeutta laskemalla, kuinka monta pulssisignaalia se tuottaa tietyssä ajassa. Kun akseli pyörii, anturi generoi tasavälein pulsseja, ja ohjausjärjestelmä laskee näiden pulssien taajuuden muuntaakseen sen kierrosnopeudeksi. Menetelmä on yksinkertainen, luotettava ja laajalti käytössä teollisuusautomaatiossa. Alla käymme läpi tarkemmin, miten koko prosessi toimii ja mihin sovelluksiin inkrementtianturi parhaiten sopii.

Miten inkrementtianturi muuttaa liikkeen pulssisignaaleiksi?

Inkrementtianturi muuttaa mekaanisen liikkeen sähköisiksi pulssisignaaleiksi optisen, magneettisen tai induktiivisen tunnistusmenetelmän avulla. Akselin pyöriessä anturin sisällä oleva koodikiekko katkoo valosädettä tai muuttaa magneettikenttää tasavälein, jolloin syntyy sähköinen pulssi jokaista kiekon viivaa kohden. Nämä pulssit muodostavat jatkuvan signaalivirtauksen, josta liike voidaan tulkita.

Tyypillisessä optisessa inkrementtianturissa koodikiekossa on tarkasti laskettu määrä läpinäkyviä ja läpinäkymättömiä segmenttejä. Valon kulkiessa segmenttien läpi fotodetektori rekisteröi jokaisen vaihtumisen pulssina. Magneettisissa antureissa sama periaate toteutuu napaparien avulla, mikä tekee rakenteesta kestävämmän pölyä ja kosteutta vastaan.

Inkrementtianturi tuottaa yleensä kaksi vaihesiirrettyä signaalia, A ja B, joiden avulla ohjausjärjestelmä pystyy määrittämään paitsi nopeuden myös pyörimissuunnan. Lisäksi monissa antureissa on Z-kanava, joka antaa yhden referenssipulssin per kierros nollapisteen määrittämiseksi.

Mitä tarkoittaa pulssien lukumäärä per kierros (PPR)?

PPR eli pulssien lukumäärä per kierros kertoo, kuinka monta sähköistä pulssia inkrementtianturi tuottaa yhden täyden kierroksen aikana. Mitä suurempi PPR-arvo, sitä tarkempi on mittaus. Esimerkiksi 1024 PPR tarkoittaa, että jokainen kierros jaetaan 1024 yhtä suureen osaan, jolloin pienimmät havaittavat liikkeet ovat hyvin pieniä.

PPR-arvo valitaan aina sovelluksen tarkkuusvaatimusten mukaan. Yksinkertaisissa nopeuden seurantasovelluksissa riittää matala resoluutio, kun taas tarkkaa asemointia vaativissa järjestelmissä tarvitaan korkea PPR-arvo. Liian korkea resoluutio voi myös aiheuttaa ongelmia, jos ohjausjärjestelmän signaalinkäsittely ei pysy pulssitaajuuden perässä suurilla nopeuksilla.

Meillä on tarjolla inkrementtiantureja laidasta laitaan: kiinteäresoluutioisista malleista täysin ohjelmistolla konfiguroitaviin antureihin, joissa resoluutio on säädettävissä jopa 65 536 askeleeseen per kierros. Tutustu inkrementtianturivalikoimaan laajuuteen ja löydä sovellukseesi sopiva ratkaisu.

Miten ohjausjärjestelmä laskee pyörimisnopeuden pulssisignaalista?

Ohjausjärjestelmä laskee pyörimisnopeuden mittaamalla, kuinka monta pulssia inkrementtianturi tuottaa tietyssä aikaikkunassa. Kun tiedetään anturin PPR-arvo ja laskettujen pulssien määrä sekunnissa, voidaan kierrosnopeus laskea yksinkertaisella kaavalla: kierrosnopeus (r/s) = pulssitaajuus / PPR.

Käytännössä ohjausjärjestelmä käyttää joko taajuuslaskentaa tai ajanlaskentaa. Taajuuslaskennassa lasketaan pulssien määrä vakioaikaikkunassa, mikä toimii hyvin korkeilla nopeuksilla. Ajanlaskennassa mitataan kahden peräkkäisen pulssin välinen aika, mikä on tarkempaa matalilla nopeuksilla.

Moderneissa servoasemissa ja taajuusmuuttajissa tämä laskenta tapahtuu automaattisesti mikroprosessorin avulla, ja tulokset päivitetään säätösilmukkaan jopa tuhansia kertoja sekunnissa. Tämä mahdollistaa erittäin nopean ja tarkan nopeudensäädön vaativissa automaatiosovelluksissa.

Mikä ero on inkrementtianturin ja absoluuttianturin välillä?

Inkrementtianturi mittaa ainoastaan asennon muutosta suhteessa lähtöpisteeseen, kun taas absoluuttianturi ilmoittaa akselin todellisen asennon milloin tahansa ilman erillistä referenssiajoa. Tärkein käytännön ero on se, että inkrementtianturi menettää sijaintitietonsa virrankatkon yhteydessä, mutta absoluuttianturi säilyttää sen.

Inkrementtianturin edut

  • Yksinkertaisempi rakenne ja edullisempi hankintahinta
  • Riittää suurimpaan osaan nopeuden- ja liikkeenmittaussovelluksista
  • Korkea resoluutio saavutettavissa kustannustehokkaasti
  • Laaja valikoima kotelointivaihtoehtoja eri ympäristöihin

Absoluuttianturin edut

  • Asento tiedossa heti käynnistyksen jälkeen ilman referenssiajoa
  • Sopii sovelluksiin, joissa virrankatko on mahdollinen
  • Välttämätön turvallisuuskriittisissä asemointisovelluksissa
  • Yksinkertaistaa ohjausohjelmistoa, kun referenssiajo jää pois

Valinta näiden kahden välillä riippuu sovelluksen vaatimuksista. Jos tarvitaan jatkuvaa nopeuden seurantaa tai liikkeenohjausta eikä virrankatko ole kriittinen ongelma, inkrementtianturi on useimmiten parempi valinta kustannustehokkuutensa ansiosta.

Mihin teollisuussovelluksiin inkrementtianturi sopii parhaiten?

Inkrementtianturi sopii parhaiten sovelluksiin, joissa tarvitaan jatkuvaa pyörimisnopeuden tai liikkeen seurantaa, kuten servomoottoreiden ohjaukseen, kuljetinjärjestelmiin, paperikoneisiin ja pakkauskoneisiin. Se on ihanteellinen valinta kaikkialle, missä tarvitaan nopeaa ja toistuvaa mittausta reaaliaikaiseen säätöön.

Tyypillisiä käyttökohteita ovat muun muassa:

  • Logistiikka ja kuljettimet: Nopeuden valvonta ja synkronointi tuotantolinjoilla
  • Paperi-, paino- ja pakkausteollisuus: Ratojen ja rullien nopeudensäätö
  • Metallin- ja puunjalostus: Syöttönopeuden ja asemoinnin hallinta
  • Robotiikka ja koneenrakennus: Nivelten ja akseleiden liikkeenhallinta
  • Uusiutuva energia: Tuuliturbiinien ja generaattorien nopeuden seuranta
  • Tapahtumatekniikka: Näyttämölaitteiden ja nostokoneiden ohjaus

Erityisesti turvallisuutta vaativissa sovelluksissa SIL-sertifioidut inkrementtianturit tarjoavat toimintatilat kuten SLS (turvallisesti rajoitettu nopeus), SOS (turvallinen käyttöpysäytys) ja SSM (turvallinen nopeusvalvonta) aina SIL 3 ja PLe -tasolle asti.

Mitkä tekijät voivat heikentää inkrementtianturin mittaustarkkuutta?

Inkrementtianturin mittaustarkkuutta voivat heikentää mekaaniset värähtelyt, sähköiset häiriöt, signaalijohtojen häiriöt sekä liian korkea lämpötila tai kosteus. Myös akselin ja anturin välinen löysä kytkentä tai mekaaninen välys voi aiheuttaa mittausvirheitä, jotka kertautuvat nopeissa sovelluksissa.

Käytännön tarkkuusongelmien yleisimmät syyt:

  • Mekaaniset värähtelyt: Voivat aiheuttaa vääriä pulsseja tai signaalin katkeamisia
  • Sähkömagneettiset häiriöt (EMI): Taajuusmuuttajat ja suuritehoiset sähkölaitteet voivat häiritä signaalia
  • Liian pitkät johdinvedot ilman suojausta: Signaalin laatu heikkenee pitkillä kaapeleilla
  • Virrankatko: Inkrementtianturi menettää asennon, jolloin referenssiajo vaaditaan uudelleenkäynnistyksen jälkeen
  • Väärä resoluutio: Liian korkea PPR yhdistettynä hitaaseen ohjausjärjestelmään voi aiheuttaa pulssien menetyksiä
  • Ympäristöolosuhteet: Pöly, kosteus tai aggressiiviset aineet voivat vahingoittaa anturia ilman asianmukaista kotelointia

Oikean kotelointiluokan valinta on ratkaisevaa vaativissa ympäristöissä. Meillä on tarjolla inkrementtiantureja ATEX-ympäristöihin, raskaaseen teollisuuskäyttöön sekä aggressiivisiin olosuhteisiin suunniteltuina versioina, jotka varmistavat luotettavan mittauksen myös haastavimmissa kohteissa.

Haluatko varmistaa, että valitset juuri oikeaan sovellukseesi sopivan inkrementtianturin? Ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja autamme löytämään parhaan ratkaisun tarpeisiisi.